Uusi analyysi osoittaa, että lähes 7 000 datakeskusta toimii ASHRAE-suositusten ulkopuolella. Ilmasto, jäähdytys ja energiankulutus kiristävät riskejä ja kuluja.
© RusPhotoBank
Uusi analyysi paljastaa, että lähes 7 000 maailman 8 808 toimivasta datakeskuksesta sijaitsee ilmastovyöhykkeillä, jotka jäävät suositeltujen käyttöolosuhteiden ulkopuolelle. Rest of World vertasi niiden sijainteja monivuotisiin ilmastoaineistoihin sekä ASHRAE-järjestön ohjeisiin, joiden mukaan palvelimille puhaltuvan ilman tulisi pysyä 18–27 celsiusasteen välillä tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.
Käytännössä valtaosa laitoksista asettuu tuon haarukan ulkopuolelle. Suurin osa on kylmemmillä alueilla, missä lämpökuorma ei korostu yhtä jyrkästi, mutta kosteus- ja kondensaatioriskit kasvavat. Noin 600 kohdetta – alle kymmenesosa kaikista – toimii vyöhykkeillä, joiden keskilämpötila ylittää 27 astetta, mikä tekee jäähdytyksestä jatkuvan ja kalliin haasteen. Peräti 21 maassa jokainen toiminnassa oleva datakeskus sijaitsee alueella, jota ASHRAE pitää liian kuumana.
Alan asiantuntijoiden mukaan ilmastotekijät jäävät yhä useammin taloudellisten, poliittisten ja infrastruktuuriin liittyvien realiteettien jalkoihin, kun päätetään uuden keskuksen sijainnista. Datalokalisaatiosäännöt, pilvipalvelujen ja generatiivisen tekoälyn laajeneminen, sähkön ja veden saatavuus, maan hinta sekä verohelpotukset houkuttelevat rakentamaan myös paikkoihin, jotka eivät ilmaston puolesta ole ihanteellisia. Päätöksiä tuntuu ohjaavan enemmän sääntely ja tuloslaskelma kuin lämpömittari – valinta, joka on lyhyellä aikavälillä perusteltu, mutta kasvattaa pitkän aikavälin riskejä ja kustannuspaineita.
Kansainvälisen energiajärjestön mukaan datakeskukset kuluttivat vuonna 2024 noin 415 terawattituntia sähköä, eli noin 1,5 prosenttia maailman kysynnästä, ja kulutus voi yli kaksinkertaistua vuoteen 2030 mennessä. Planeetan lämmetessä analyytikot varoittavat, että vuoteen 2040 mennessä äärilämpö voi vakavasti horjuttaa kahden kolmasosan suurimmista datakeskuksista toimintaa, erityisen alttiilla alueilla Aasia–Tyynenmeren ja Lähi-idän suunnalla. Suunta on selvä: ala valmistautuu kasvuun samalla, kun toimintaympäristö muuttuu entistä armottomammaksi.