Apple esitteli M5 Pro- ja M5 Max -mallien Fusion Architecturen ja super cores -ytimet. Lue, miten nämä termit vaikuttavat suorituskykyyn ja markkinointiin.
© Apple
Apple esitteli M5 Pro- ja M5 Max -mallien lisäksi uusia markkinointitermejä. Yksi näistä on Fusion Architecture, joka viittaa useiden piirilevyjen yhdistämiseen nopean liitännän kautta. Muut valmistajat ovat jo pitkään käyttäneet samankaltaista lähestymistapaa, mutta Applen kohdalla kyse on suhteellisen uudesta pakkausmenetelmästä. Enemmän huomiota herätti kuitenkin toinen termi: "super cores".
M5-sarjassa yritys on luopunut perinteisestä jaosta suorituskyky- ja tehokkuusytimiin. Tavallinen M5 sisältää nyt "super cores" -ytimiä ja tehokkuusytimiä, kun taas M5 Pro ja M5 Max yhdistävät "super cores" -ytimet uusiin "performance cores" -ytimiin. Apple on käytännössä myöntänyt, että "super cores" ovat edellisen sukupolven suorituskykyytimiä uudella nimellä ilman arkkitehtuurimuutoksia.
M5 Pro ja M5 Max käyttävät kumpikin kuutta "super cores" -ydintä, mikä on vähemmän kuin edellisen M4 Pro- ja M4 Max -sukupolven suorituskykyytimien määrä. Lisäksi näissä piireissä on 12 uutta "performance cores" -ydintä, jotka eroavat vanhemmista tehokkuusytimistä. Apple kuvailee niitä optimoiduiksi energiatehokkaaseen monisäikeiseen työhön ammattikäytössä, vaikka teknisiä yksityiskohtia on vielä vähän.
Kokonaisuudessaan tavallinen M5 yhdistää "super cores" -ytimet tehokkuusytimiin, kun taas korkeamman tason versiot parittelevat "super cores" -ytimet uusiin "performance cores" -ytimiin. Tämä termistön muutos vaikuttaa yritykseltä korostaa korkeaa yksisäikeistä suorituskykyä, vaikka se käytännössä merkitsee olemassa olevien ratkaisujen uudelleennimeämistä.
Käytännössä itse piirit todennäköisesti tarjoavat merkittävän suorituskyvyn parannuksen verrattuna aiempiin sukupolviin. Uusien nimien käyttö ilman suuria arkkitehtuurimuutoksia on kuitenkin herättänyt kysymyksiä siitä, missä raja kulkee teknisen innovaation ja markkinointikielen välillä.