Trumpin hallinto on julkistanut Pax Silica -nimisen suuren investointihankkeen, jonka tavoitteena on kerätä jopa 4 biljoonaa dollaria puolijohdeteollisuuden, energian ja kriittisten resurssien louhinnan kehittämiseen. Hanke on suunniteltu kansainväliseksi konsortioksi, johon osallistuvat liittolaisvaltiot ja suuret sijoitusrahastot.
Ensimmäisessä vaiheessa Yhdysvallat aikoo sijoittaa 250 miljoonaa dollaria hankkeeseen ja ottaa vastuun varojen jakelun koordinoinnista. Keskeisiin osallistujiin kuuluvat jo nimettyinä SoftBank, Singaporen Temasek ja Abu Dhabin Mubadala, sekä useiden valtioiden, kuten Singaporen, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien, Qatarin ja Ruotsin, valtiolliset sijoitusrahastot. Yhdessä nämä kumppanit hallinnoivat yli biljoonan dollarin omaisuutta, mikä luo pohjan hankkeen laajentamiselle.
Pax Silica kattaa koko puolijohdealan toimitusketjun – harvinaisten maametallien kaivostoiminnasta ja niiden jalostukseen valmistuslaitteisiin, siruihin ja tekoälyinfrastruktuurin käyttöönottoon. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että tämän ketjun keskeiset osat – raaka-aineet, logistiikka, energia ja tuotantokapasiteetti – pysyvät liittolaismaiden hallinnassa. Mukana on jo kolmetoista maata, mukaan lukien Japani, Etelä-Korea, Israel, Alankomaat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Intia.
Geopoliittiset riskit ovat lisänneet hankkeen laajentamisen motivaatiota. Esimerkiksi Iranin konfliktin aikana Hormuzinsalmen kautta tapahtuneet meriliikenteen häiriöt korostivat globaalien logistiikkareittien haavoittuvuutta. Washingtonissa vallitsee näkemys, että infrastruktuurista – satamista kaapeleihin – voi tulla painostuksen kohteita tulevissa konflikteissa, mikä edellyttää toimitusketjujen monipuolistamista ja suojaamista.
Kuitenkin ilmoitettu 4 biljoonan dollarin luku on herättänyt kysymyksiä analyytikoiden keskuudessa. Vertailun vuoksi, viime vuonna maailmanlaajuinen suora ulkomainen investointi oli noin 1,6 biljoonaa dollaria, ja Yhdysvaltojen panos alkuvaiheessa edustaa vain murto-osaa ilmoitetusta tavoitteesta. Tästä huolimatta hanke itsessään heijastaa kasvavaa kilpailua resurssien ja teknologioiden hallinnasta, erityisesti Kiinan harvinaisten maametallien vientirajoitusten taustalla. Nämä materiaalit ovat ratkaisevia nykyaikaisen elektroniikan tuotannossa.