Yhdysvallat sallii Nvidian toimittaa Arabiemiirikuntiin 500 000 Blackwell-GPU:ta. Toimitukset US-operaattoreille kytkeytyvät AI-diplomatiaan; G42 mukana.
© A. Krivonosov
Yhdysvallat on myöntänyt Nvidialle virallisen luvan toimittaa Arabiemiirikuntiin puoli miljoonaa yhtiön uusimman Blackwell-sarjan GPU:ta. Tämä on avaus siirto laajaan teknologiakumppanuuteen maiden välillä. Bloombergin mukaan toimitusten arvo yltää kymmeniin miljardeihin dollareihin, mutta kiihdyttimet eivät mene paikallisille yrityksille, vaan emiraateissa toimivia laitoksia pyörittäville yhdysvaltalaisille konesalioperaattoreille. Ratkaisu viestii, että yhteistyö rakentuu Yhdysvaltojen operoimien toimijoiden ympärille.
Lisenssi nojaa toukokuiseen sopimukseen, joka sallii Emiraattien ostaa vuosittain enintään 500 000 Nvidian sirua, myös tulevia Rubin- ja Feynman-sukupolvia. Vastineeksi emiraatit sitoutuivat sijoittamaan seuraavan vuosikymmenen aikana 1,4 biljoonaa dollaria Yhdysvaltain talouteen, edellytyksellä, että investoinnit vastinrahoitetaan molemmin puolin. Ensimmäinen vaihe rajaa toimitukset valtionyhtiö G42:n ulkopuolelle; yhtiö rakentaa OpenAI:lle 5 GW:n konesalia. Sopimusehtojen mukaan G42 voi kuitenkin myöhemmin saada enintään 20 prosenttia alueelle varatuista prosessoreista. Jo pelkkä mittakaava kertoo, ettei kyse ole tavanomaisesta laitekaupasta.
Päätös heijastaa uutta painotusta Yhdysvaltojen tekoälydiplomatiassa: kriittisen laitteiston vienti kytketään kumppaneiden poliittisiin ja investointisitoumuksiin. Washington pyrkii vahvistamaan vaikutusvaltaansa Persianlahdella ja samalla hillitsemään kiinalaisen teknologian, erityisesti Huawein, leviämistä strategisesti tärkeällä alueella. Järjestely näyttää vähemmän suoralta laitekaupalta ja enemmän geopoliittiselta sopimukselta.
Sopimus on silti herättänyt arvostelua. Vastustajien mukaan Yhdysvallat nosti vuosikiintiön 100 000:sta 500 000:een ilman lisävalvontaa, vaikka Arabiemiirikunnilla on tiiviit suhteet Kiinaan. Valkoinen talo puolestaan suhtautuu järjestelyyn mallina: jos ohjelma Emiraattien kanssa onnistuu, vastaavia sopimuksia voisi seurata muiden liittolaisten kanssa, mikä auttaisi Washingtonia pitämään etulyöntiaseman globaalin tekoälyinfrastruktuurin resurssien jaossa. Se, millaiset turvakaiteet asetetaan — tai jätetään asettamatta — ratkaisee lopulta, miten nopeasti malli voi levitä.