Sienirihmasto muistina – kokeet, tulokset ja realismin rajat
OSU tutkii sienirihmaston käyttöä muistina orgaanisina memristoreina. Kokeet osoittavat 1 V:ssa vakauden, 6 kHz tilan ja 90% tarkkuuden. Ekologinen kokeilu.
OSU tutkii sienirihmaston käyttöä muistina orgaanisina memristoreina. Kokeet osoittavat 1 V:ssa vakauden, 6 kHz tilan ja 90% tarkkuuden. Ekologinen kokeilu.
© Plos
Ohio State Universityn tutkijat ovat esittäneet yllättävän vaihtoehdon perinteiselle tietomuistille: sienirihmaston hyödyntämisen tallennusväliaineena. Tiimi arvioi siitake- ja herkkusienten rihmastoja orgaanisina memristoreina, eli komponentteina, jotka pystyvät säilyttämään aiemman sähköisen tilansa. Ajatus on rohkea, mutta nojaa selkeisiin kokeellisiin havaintoihin.
Kokeissa rihmastoa kasvatettiin petrimaljoissa jyvistä, heinistä ja vehnänversoista tehdyissä alustoissa noin 20–22 °C:n lämpötilassa ja korkeassa kosteudessa. Näytteet kuivattiin auringossa viikon ajan, kunnes ne kovettuivat, ja ennen mittauksia niiden johtavuus palautettiin kevyesti sumuttamalla deionisoitua vettä. Materiaaliin kytkettiin elektrodit, jotta voitiin seurata sen vasteita erilaisiin jännitetasoihin ja signaalimuotoihin. Menetelmä on yllättävän suoraviivainen.
Havaittiin, että noin yhden voltin kohdalla rihmasto toimi vakaimmin. Tässä käyttötilassa materiaali käyttäytyi memristorin tavoin ja muutti vastustaan aiemman ärsytyksen perusteella. Erillisissä kokeissa järjestelmää vietiin RAM-muistia muistuttavaan tilaan, jolloin saavutettiin noin 6 kHz:n taajuus ja likimain 90 %:n tarkkuus. Luvut kertovat, että ilmiö on toistettavissa, vaikka tie käytännön muistiin on vielä pitkä.
Tekijät painottavatkin, ettei DRAMia tai SSD-levyjä olla korvaamassa sienillä. Fungi-muisti ei sovellu gigatavujen tallettamiseen eikä ratkaise muistimoduulien korkeaa hintaa. Käytännön käyttöönotto vaatisi selvästi suurempaa tiheyttä, parempaa vakautta, skaalautuvuutta ja yhteensopivuutta nykyisten rajapintojen kanssa. Realismi on tässä vaiheessa paikallaan.
Silti työ erottuu edullisena ja ympäristöä huomioivana tapana rakentaa kokeellisia muistielementtejä. Se vihjaa myös laajempaan suuntaan: uusien tallennusratkaisujen etsinnässä tutkijat ovat valmiita tutkimaan materiaaleja, jotka ensisilmäyksellä vaikuttavat epätodennäköisiltä — myös sieniä. Todistuksena periaatteen toimivuudesta idea on sekä säästeliäs että yllättävän elegantti.